keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Harlekiinimuna



Pääsiäispyhät koittivat ja tajusin eräänä päivänä, että meillä ei ole lainkaan pääsiäiskoristeita. No, emme tietysti varsinaisesti juhli pääsiäistä, vaan lähinnä kevääseen heräävä luonto, hedelmällisyyssymboliikka, lomat ja suklaa ovat juhlamme aiheina, mutta näin vanhimmiten olen joka tapauksessa muuttunut suureksi kausikoristelun ystäväksi :p
Pajunoksat ovat olleet ainoat vuosien varrella kotiin tuomani koristukset, rairuohoakaan en ole jaksanut vuosiin kasvattaa, kuten en jaksanut nytkään.

Tartuin siis toimeen ja suunnittelin sekä toteutin muutamat gootahtavat munakoristeet!



Koristeluinspiraatiota netistä selaillessani törmäsin sellaisiin suuriin ja krumeluurilla kuorrutettuihin, jalustalla seisoviin centerpiece-munakoristeisiin, ja päätin toteuttaa salmiakkiruudullisen timanttimunan, käyttäen pohjana tällaista muutaman euron pahvista perusmunaa.



Puolikkaat pohjamaalasin valkoisella, jonka jälkeen hahmottelin sekä maalasin ruudukkokuvion.


Koristelutarvikkeet jouduin ostamaan niinkin eksoottisesta paikasta kun Tokmanni, sillä vaikka kiersin yhteensä 7 eri kirppistä, ei mistään niistä löytynyt visioni mukaisia koristuksia. 

Tokmannin tekokukkavalikoima oli visiooni suorastaan yllättävän hyvä! Munan jalustaksi valikoitui pieni kruunun muotoinen tuikkualusta. 



Koristeet kiinnitin kuumaliimalla.

Munasku onnistui paremmin kun odotin, tästä tuli juuri sopivan pramea ♥ Vaikka maalausjälkeni ei ole tasaisin mahdollinen, se ei lopputuloksessa onneksi paista liiaksi silmään. 





En tiedä malttaako tätä jemmata kaappiin vain pääsiäiskoristeeksi, vai jääkö puolivahingossa ympärivuotiseksi. Istuu sen verran hyvin muuhun sisustukseen!



Löysin sentään kirppikseltä edukkaasti kasan styroksi- ja pahvimunia, jotka pääsivät myös muuntautumisleikkiin. Nämä pohjamaalasin ensin mustiksi ja valkoisiksi.

Kokeilin näihin ensin marmorointia liuottamalla värejä vesikulhoon ja kastamalla munat siihen, mutta väri ei tarttunut tällä tyylillä ollenkaan pohjatöistä huolimatta. Turvauduin siis tavan akryyli- ja spraymaalaukseen ja päätin tehdä näistä galaksimunia.


Avaruusvärit töpöttelin muniin sienellä.

Vaaleat "tähti"kuviot roiskin vanhalla hammasharjalla ja viimeistelin kuviot pienellä pensselillä.

Lisäsin tikullisiin muniin vielä helmiä ja höyheniä, jotka lojuivat varastoissani.


Olin lopulta, muutaman uudelleenvärjäyksen ja ähräämisen jälkeen, tähänkin lopputulokseen ihan tyytyväinen :p Näistä tuli kivan pirteänsynkeä munakimppu!





Pidin viikonloppuna pienen kevätbrunssin bloggaaja/Discord-ryhmällemme, johon leipaisin foccacciaa ja key lime pie'ta (oli muuten todella hyvää, tein tällä reseptillä.). Tarjolla oli lisäksi muffineja, leipiä ja salaattia Marun, Irvikissan ja Enin tuomana ♥ Epämääräiset korttipelit (etenkin Taroteilla) kuuluvat myös toki tapaamisiimme.


sunnuntai 31. joulukuuta 2023

2023

Jäniksen vuosi taputeltu ja paketoitavana! 



Ei nyt mikään kevyt tai helppo vuosi. Eteeni lykättiin kyllä muutamaan otteeseen sen verran "täsmällisiä" haasteita mun kipukohtieni tiimoilta, että en voi olla syyttämättä näistä jotain korkeampia voimia x) Mutta kuulin vasta äskettäin, että (toisin kun luulin) kiinalaisessa horoskoopissa sinun merkkisi vuosi ei suinkaan tarkoita, että vuodestasi tulee pelkkää juhlaa, vaan lähinnä... no, juuri sitä, mitä tämä vuosi oli.
 Kaikesta kuitenkin selvittiin!

Otetaan katsaus jäniksen vuoden kivoimpiin ja mieleen jääneimpiin juttuihin:



Huskyajelu on ollut mun bucket listillani iät ja ajat, ja maaliskuussa se toteutui Levillä kun avokki yllätti viemällä minut huskyfarmille! Se vasta oli veikeä paikka ja reki meni ihan hitoikseen lujaa :D

Samalla reissulla mentiin kihloihin


Road trippailin sekä ukkoni että kavereiden kanssa ympäri kotimaata.



Livemusiikki on aina parasta. Moonsorrow, koko Tuska ja Ashbury Heights olivat vuoden suosikkitapahtumiani ♥



Keskiaikailtiin parina viikonloppuna. Ensi kesänä haaveilen mm. Hämeenlinnan viikkarileiristä!



Juhlin ja tein blogin halloween-kalenteria koko vuoden mittaan. Lokakuu olikin maaliskuun lisäksi koko vuoden paras kuukausi! Suunnittelen jo tukka putkella ensi vuoden halloweenia, kaikilta osin.



Mä en muista, koska olis ollut näin hyvää sienivuotta mun elinaikanani, että sienet tursusivat jo korvista ja kyllästyin niiden keräämiseen :'p Aivan mahtavaa. Rakastan sieniä!





Yksi huikeimmista hetkistä tässä vuodessa ja elämässä oli vihdoinkin nähdä kunnon revontulet ja vielä ihan tavallisena talvi-iltana ;___; Saatoin vähän itkeä onnesta pakkasessa... Olen siis vuosikausia kytännyt puhelimeni revontulihälytyksiä ja päivystänyt pihalla näkemättä juuri mitään, ja vihdoin odotus palkittiin ♥ 




Ystäviä tuli nähtyä varmaan enemmän, kun viimeisen kolmen vuoden aikana yhteensä ja meillä oli paljon illanistujaisia, taiteiluiltoja jne. Huomasin kyllä saavani näistä tuokioista ja tapaamisista tosi paljon energiaa, ehkä olen jonkin verran ambiverttiytynyt vanhimmiten.

Olen myös joihinkin työkavereihin tutustunut vähän paremmin ja ollaan mm. käyty museoissa ja testailemassa eri ravitsemusliikkeitä.


Uudenvuoden uhkaukseni oli panostaa sekä ajallisesti että rahallisesti terveyteen, sekä fyysiseen että henkiseen. Voin ilokseni todeta, että tämä toteutui aika hyvin. 

Ruuan suhteen en vetänyt mitään älyttömän ankaraa dieettiä, vaan olen muuttanut elintapojani pikkuhiljaa. Tästä on kiittänyt sekä keho että mieli! Nämä valinnathan pitää tehdä joka päivä uudelleen ja välillä tulee tietty takapakkeja (vaikka esimerkiksi kausiherkuttelua ei pitäisi kutsua takapakeiksi tai kokea niistä syyllisyyttä). Joka tapauksessa väitän löytäneeni aika hyvän kultaisen keskitien ravinnon suhteen. Haasteenani on edelleen syödä tarpeeksi.



Terapian jatkaminen oli myös vuoden parhaita päätöksiä. Otin erään lyhytterapiasession, ja jo ensi käynnillä totesin että tuli todellakin tarpeeseen. Ehdottomasti otan nämä tavaksi säännöllisesti.

Lisäksi tutkin ja kokeilin paljon ahdistuksen kehollisia hoitomenetelmiä, koska keholla ja etenkin hermostolla on erittäin suuri rooli erilaisissa ahdistusoireissa. Suosittelen tutustumaan termiin Trauma Release Exercises (tai TRE), itse ainakin olen saanut niistä paljon apua!
Rupesin tekemään hermoston rauhoittamiseksi myös mm. Wim Hofin hengitysharjoituksia, joita suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, MUTTA tutustu ensin aiheeseen ja aloita vähän varovaisemmin, kun mitä minä tein :'p


Kävin myös muutaman kerran hypnoterapiassa, koska olen aina halunnut kokeilla sitä! Mulla on aina ollut aika hyvät meditatiiviset kyvyt ja pystyn usein vaipumaan aika syviin tiloihin myös itsekseni harjoitellessa, ja näin ollen uskalsin toivoa, että hypnoosista olisi hyötyä. Hypnoosihan ei ole mitään huuhaata, vaan ihan tieteellisesti hyväksytty menetelmä.

Koin nämä käynnit hyödyllisinä, vaikka varsinkin ensimmäinen hypnoosi oli itselleni aika raskas. Harjoitusten henkilökohtaisuuden takia en kovin tarkkaan avaa kokemuksiani, mutta mun tapauksessani tässä oli kyseessä ikään kun ohjattu mindfullness, jossa mentiin vain syvemmälle kun "perus"meditaatiossa, ja hypnoterapeutti ohjaili rauhallisesti prosessia. Yllätyin siitä, miten vahvat tunnereaktiot sain välillä kesken näiden harjoitusten osaamatta kunnolla edes selittää, miksi. Tämä oli kuulemma hyvä juttu. Käyntikertoja on vielä ainakin pari tulossa.



Liikunnan suhteen tämä vuosi oli aika floppi. Joogaan kyllä päivittäin, mutta kun ihminen tarvitsisi myös aerobista liikuntaa. Mulle on kehittynyt joku ihme ulos menemisen kammo (varsinkin kylmällä), josta pitäisi päästä pikimmiten ja tehdä muutaman kilsan lenkki joitain kertoja viikossa.
Metsässä kyllä vietin yhteensä varmaan viikkokausia sienten ja marjojen perässä, mutta sekin oli lähinnä rasitusta selälle enemmän kun varsinaista liikuntaa x)

Tuleva vuosi tuo näillä näkymin erittäin suuria muutoksia omaan elämääni ja olo on varovaisen toiveikas. Sen enempää en ala etukäteen analysoimaan, vaan menen minne virta vie! 

Miten sinun vuotesi 2023 sujui? Oliko jotain erityisiä kohokohtia tai aallonpohjia?


Loisteliasta vuotta 2024! ♥

keskiviikko 29. marraskuuta 2023

Valmiit keskiaika-asut




En ole tainnut kunnolla esitellä valmiita keskiaikapukujani - eli niitä, joilla olen pyörinyt pellossa keskiaikarykmentin kanssa. Niitä, joissa kuulee jatkuvia "kato, nunna!!" kommentteja x)

Nämähän ovat kaikki viikkariasun tapaan käsin ommeltuja - en ole laskenut työtunteja, mutta mennään varmasti useissa sadoissa. Villaa kaikkeen on mennyt vähintään kymmenkunta metriä.



Alimmainen "täti vihreä"-puku oli ensimmäinen keskiaikaompelukseni, ja valmistui jo joskus 2018-2019. Jossain vaiheessa se ei kunnolla mahtunut päälleni ja nyt mahtuu taas joten kuten :D Mekko on villaa, ja yrittää olla noin 1300-luvun puolenvälin hieman "paremman" naisväen mekko, jossa hihoja koristavat myös pyöreät kangasnapit, jotka ovat näyttäviä, mutta pirun työläät tehdä.



Päällimmäisenä oleva punainen lyhythihainen, edestä nyöritetty mekko on viimeisin tekeleeni. Haarukkanyörin teossa meni muuten ikä ja terveys... Kerkisin saamaan sen valmiiksi juuri passelisti viime alkukesän leirille. 



Oranssin, paksun viitan esittelinkin jo viikkaripostauksessa. Voin sanoa, että näin talvipakkasillakaan tässä kostyymissa ei ole kylmä, kun on kerroksittain villaa yllä! Parasta ♥

Näiden kaikkien mekkojen alla on vielä pellavainen alusmekko, mutta se on niin tylsä että jätän kuvaamatta.




Edestä rypytetty huntu kehystää mielestäni kasvoja todella hienosti. Monet naiset eivät (ymmärrettävästi) halua tänä päivänä itseään hunnuttaa, mutta itse olen jo tottunut näihin keskiaikaillessa - ajanmukaisia kun ovat. Sitä paitsi varsinkin auringonpaisteessa tämä on ollut päässä parempi, kun ei mitään.

Hunnun alla pidetään joko ns. birgittamyssyä tai sellaista kangasluiskaa.



Suosikkipäähineeni on kuitenkin tämä villainen siimahäntähuppu. Tällainen toinenkin on tekeillä vähän vielä lämpöisempänä ja hienommilla napeilla.


S(k)andaalinkäryiset tonttusukat kuuluvat myös asuun! Nekin täyttä villaa.



Toivottavasti pääsen ulkoiluttamaan näitä tekeleitä kesällä (tai miksei talvellakin) mahdollisimman paljon, viikkarikokonaisuuden lisäksi! Toivon myös, että nämä kestäisivät lähestulkoot elinikäni eikä vaatekokoni kauheasti muuttuisi missään vaiheessa... :p Ei näitä ihan joka vuosi (tai edes joka toinen) mielellään ompelisi uudelleen.